Tämä sivusto on kunnianosoitus Tapani Eskeliselle – Teräsmiehelle.
Tapani Eskelinen teki veistoksensa hitsaamalla. Hänen teoksissaan metallia ei ole hiottu sileäksi eikä piilotettu: sulanut teräs, roiskeet, kuonan jäljet ja kerroksittain kasvaneet palot ovat itse veistos. Jopa signeeraus on hitsattu – kirjain kirjaimelta, teoksen jalustaan.
Sivuston tarkoitus on kahdenlainen: esitellä teoksia ja auttaa löytämään ne. Veistoksia on vuosien saatossa päätynyt moneen paikkaan, eikä kaikkien nykyistä sijaintia tunneta. Jokainen havainto auttaa kokoamaan Teräsmiehen tuotantoa takaisin yhteen.
Kuvaus taiteilijan elämästä
Veistokset on tehty puikkohitsaamalla – menetelmällä, jossa hallinta on kokonaan tekijän kädessä.
Puikkohitsauksessa sähkökaari sulattaa päällystetyn elektrodin ja perusaineen yhteen. Puikko lyhenee koko ajan, ja hitsaaja säätää kaarta, kulmaa ja etenemistä käsivarrellaan. Pinta muodostuu palko palolta – siksi jokainen teos on ainutkertainen eikä toistettavissa.
Sähkökaari syttyy puikon ja teräksen välille. Lämpö riittää sulattamaan metallin hetkessä.
Sula puikko jähmettyy palkona. Kerros kerrokselta pinta kasvaa ja muoto rakentuu.
Puikon päällyste suojaa sulaa ja jättää kuonan. Sen jäljet ja roiskeet jäävät osaksi pintaa.
Valmiissa teoksessa näkyy tekijän liike – jopa nimi ja vuosiluku on hitsattu käsin.
Monet Tapani Eskelisen teoksista ovat olleet esillä valtavilla risteilyaluksilla.
Laivojen auloissa, käytävillä ja salongeissa veistokset ovat kulkeneet satamasta toiseen, ja niiden ohi on vuosien mittaan kävellyt tuhansia ihmisiä. Moni on ehkä pysähtynyt katsomaan teosta tietämättä, kuka sen teki.
Laivat vaihtavat omistajia, saavat uuden sisustuksen tai poistuvat liikenteestä – ja taide lähtee mukana tai jää matkalle. Jos olet nähnyt teoksen laivalla, kerro siitä.
Kerro, missä olet nähnyt Teräsmiehen veistoksen ja missä se tällä hetkellä on.
Pienikin vihje auttaa: laivan nimi, kaupunki, kuva jalustan signeerauksesta tai muistikuva vuosien takaa. Tunnistat teoksen usein hitsatusta signeerauksesta – vuosiluku ja T. Eskelinen.